Miksi boikotoin Nestléä?

Jaakko kirjoitti taannoin Hesarin boikotti-jutusta intoutuneena omista boikoteistaan. Minä jatkan.

Boikottilistani oli laajimmillaan intomielisessä puberteetissa. Silloin pannassa oli kaikki suuryritystavara korporaattilimukoita myöten. Nykyisin boikotointini on tiukentunut ja tarkentunut.

Olen jättänyt vuosia kauppaan Nestlén tuotteet: Kitkatin, Lion-patukan, After Eightit, Nescafen, Nesquick-kaakaon ja Maggi-tuotteet. Lista ei varmastikaan ole täydellinen mutta onpahan jonkinmoinen.

Taapero on saanut satunnaisesti valmiita lasten hedelmäsoseita. En osta Pilttiä enkä Bonaa koska merkit on myyty Nestlélle mennävuosina. Minä ostan Semperiä. Sori, kotimaiset valmistajat, Nestlén kaamea markkinointi ajaa arvoasteikossani kotimaisuusaspektien ohi kovaa ja korkealta.

Nestlén boikotointi on minulle itsestäänselvää. Tutustuin 1980-luvun lopussa yrityksen markkinointistrategioihin (valkotakkiset tuote-esittelijät näyttävät lääkäreiltä ja ylistävät korvikkeita lukutaidottomille äideille kehistysmaissa, köyhät käyttävät vähemmän äidinmaidonkorvikejauhetta kuin kuuluisi koska heillä ei ole varaa ostaa enempää - tuloksena aliravittuja lapsia, jauhe sekoitetaan saastuneeseen veteen - lapset kuolevat tauteihin...) 2000-luvulla synnytin esikoiseni ja perehdyin korvikevalmistajan epäkohtiin länsimaissa: erikoiskorvikkeiden väitetään valheellisesti poistavan koliikkia, valmistajien esitteet ylläpitävät käsitystä siitä että imettäjän maito voi noin vain loppua, mainontaa paikoissa jossa laki, nk. korvikekoodi, sen kieltää...). Asiassa ei ole minulle mitään epäselvää: tämän yrityksen kanssa en tahdo olla missään tekemisissä. Boikottiin pamahti tänä vuonna myös koko Valion valikoima - firma myi jäätelöntuotantonsa Nestlélle. Onneksi on Ingman ja Riitan herkku.

Shellin boikotointia ei oikeastaan voi edes boikotiksi kutsua koska en autoile enkä omista edes ajokorttia. Jos väittäisin boikotoivani McDonaldsia, se kuulostaisi tekopyhältä. En syö sellaista pikaruokaa kuin ehkä kerran vuodessa. Silloin valitsen kotimaisen Hesen.

Boikotoiniksi ei varmaankaan voi sanoa myöskään haluani välttää franchise-paikoissa asioimista. Valitsen pikkukioskin, yksittäisen kahvilan tai ketjuttoman lähikaupan aina kun voin. Ellen voi, ostan bussilippuni ärrältä ja kahvini piknikistä. Tässä asiassa olen lepsu. Ehkä siksi että asioiminen ketjuttomissa paikoissa on nykyisin jo kovin hankalaa ja vaatisi omistautumista asialle. Ehkä panostan siihen seuraavaksi?