Kirjoja rakastava ihminen

En koskaan kuvitellut piilottavani lastenkirjoja.

Raskausaikana haaveilin siitä miten yhdessä avaamme kirjojen mukana uusia maailmoja ja tulemme tutuksi muiden kulttuurien, aikojen ja planeettojen kanssa. No ei ihan vielä.

Taaperon lempikirjoja ovat Popi-kissan herkut ja Maisan vuosi. Semmoisia mukavia alle kymmenensivuisia pahviopuksia, paljon värejä, luukkuja, pyöriä ja erilaisia pintoja. Niiden läpilukuu ei parhaalla tahdollakaan saa kulumaan yli varttia. Päivittäin luemme ne siis kannesta kanteen kymmenestä kahteenkymmeneen kertaa.

Eilen yritin sivistää itseäni olkkarin patjalla Liehun romaanin viimeisillä sivuilla. Tyyppi paarusti luokseni Maisa tiukasti nyrkissä. "ii-ja!", hän pyysi. "Mene lukemaan Jussin kanssa, Jussi lukee sinulle", yritin. Vuosikas katsoi minua pistävästi, läimäytti Maisan rintani päälle ja ilmoitti ykskantaan "äiti. ii-ja.". Mikäs siinä sitten.

Tästä syystä Maisa saattaa joskus kadota. Äkisti ja vastaansanomattamasti. Ainakin kolmeksi päiväksi.