Kontribuutioni tähän ikuiseen keskusteluun

Tulipa mieleen hyvä käsite: hajamielinen seksuaalisuus. Sehän on loistava. Eikö nimenomaan hajamielisesti suhtautumalla voitaisi välttää miljoona kiloa turhautumista ja jyskyttäviä ohimoita? Eikö hiukkasen itsensä sivuun liukuminen olisi paras tapa tulla onnelliseksi?