Hampaista vielä

Välttelin aikanaan hammaslääkärillä käyntiä kovastikin. No, ensiksikin ,se oli täysi-ikäistyttyäni kallista. Toiseksi, ammattikorkeakoulun terveydenhuolta ainakin Stadissa on pelkkä muodollisuus eli sitä kautta se ei ollut toivoakaan. Niin, no, kolmanneksi: Minulla on äärimmäisen kipuherkät ja vihlovat hampaat. Ja olen pohjimmiltani herkkä ihminen.

Päädyin vihdoin julkisen hammashuollon potilaaksi seuraavan tapahtumaketjun seurauksena. Puhuin Sirin kanssa puhelimessa toista tuntia kun yht'äkkiä tunsin suussani jotain sinne kuulumatonta. Mukelsin sirun kämmenelleni ja totesin hampaan lohjenneen. Lopetin puhelun, mukelsin vielä kaksi sirua lisää ja soitin hampulekuriin. Sain akuuttiajan seuraavalle aamulle. Vastaanotolla todettiin että minulla oli ollut kahden hampaan välissä pitkään hoitamaton reikä, joka ei ollut syrjäisen sijaintinsa takia edes särkenyt, olipahan vaan näivertänyt yhden hampaan sisältä ontoksi niin että vain kiille oli jäänyt, sekin sitten viimein lohjennut. Tuomiona juurihoito.

Minulla oli asiasta hämärä mielikuva jonakin tuntien operaationa harhanäkyineen ja verenhukkineen. Puhuin jo Jussinkin melkein ympäri ajatukseen viallisen hampana poisvedättämisestä. Se oli alaleuan toiseksi viimeinen poskihammas, hymyn välistä pilkottava reikä purukalustossahan olisi ollut hyvän hämmentävä tekijä kanssaihmisten kanssa vääntäessä. Lääkäri sitten ilmoitti ettei moinen tule kysymykseenkään, että siten hoidettiin hampaita sata vuotta sitten. Nykyaikana ei terveitä hampaita poisteta. Piste.

Ei ollut vaihtoehtoja: Hampaassa oli ammottava reikä johon ruoka jäi (nyt se särkikin) enkä kaikista väkivaltaisita taipumuksistani huolimatta ilennyt ryhtyä repimään dentaalia omin neuvoin. Voitin pelkoni. Olen todennut, että tehokasta on ilmoittaa toimenpidehuoneen kynnyksellä valkoisin kasvoin että pelkään tätä paljon, että minulle olisi suurta hyätyä siitä jos saisin aina tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja kauanko kyseinen vaihe mahtaa kestää (lasken sekunteja, se auttaa). Saan aina tämän jälkeen hyvää palvelua. Makasin kääntäpenkissä kolmasti, ensimmäisellä kerralla en reagoinut puudutuspiikkiin
Lekuri: "Niin tosiaan, tässä voi aina silloiin tälläin käydä näin. Ei auta kuin yrittää uudella ajalla."
Minä: "Hgguudhella hajalla?!"

Mutta kuntoon tuli, kaikesta huolimatta. Hampaiden vetäminen olisi samankaltaista hyvää kauneuskäsitysten detournementtia kuin lävistysten idea parhaimmillaan.