Agonismi

Oliko sen idean nimi agonismi? Sen, jossa voidaan olla harmonisesti eri mieltä? En muista. Hodari siitä joskus puhui. Allekirjoittaneella on nimittäin iso taipumus vaatia kaikkia olemaan samaa mieltä kanssaan, kaikkia läheisiä siis. Om'pun wannabe-filosofit saavat laukoa älyttömyyksiään ja provosoida ihan rauhassa, se ei hetkauta. Mutta auta armias jos ystävä/ sukulainen/ muu läheinen on eri mieltä. Se on paha paikka. Olen todennut voivani venyttää jankutuksiani loputtomiksi yhteen vastaukseen tähtääviksi manipuloiviksi kysymyssarjoiksi, see:

Minä: "Niin niin, mä kunnioitan sun mielipidettä mutta ethän sä nyt oikeasti ole tota mieltä?"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "--"

Minä: "Joo joo, mutta oikeasti?"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "--"

Minä: "Siis väitätkö sä että *vääristelee toisen puheet tunnistamattomiksi kärjistyksiksi* ?!"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "No en tietenkään."

Minä: "A-ha! Siis sä olet mun kanssa samaa mieltä!"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "No en. Kun siis..."

Näin se menee, ympäri ja ympäri. Onneksi jossain väleissä aina jokin muuttuu, toinen lähtee ulos esimerkiksi, tupakalle tai kapakkaan tai kävelylle ja saa hiukan perspektiiviä.

Hyvää perjantaipäivää! Tänään voi lähteä kaljalle tarvitsematta turvautua Kahvitauon krapulavinkkeihin. Krapulansa saa nimittäin viettää rauhassa sängyn pohjalla pizzaa tilaillen ja kauhuleffoja katsellen. I hope.