Se päivä

Tulee vielä se päivä. Vielä se tulee. Jolloin alan säännönmukaisesti kieltäytyä kaikesta mikä ei ole Ehdottoman Välttämätöntä. Jolloin laskemme elämiseemme tarvittavat rahat ja toteamme summan aika pieneksi. Se päivä tulee jolloin alamme tinkiä elintasosta ja saavuttaa elämänlaatua. Se päivä jolloin nukumme niin pitkään kuin nukuttaa, teemme työtä joka rasittaa ruumista ja virkistää mieltä, työtä, joka on tärkeätä ei itsensä vuoksi, vaan koska tarvitsemme sadon, polttopuun. Tulee päivä jolloin voi tarttua kirjaan ja jona muistaa halata tarpeeksi. Päivä jona on aikaa kuunnella itseä, sitä mikä sisällä liikkuu. Miettiä mitä mahtaakaan olla tekemässä. Arvioida sitä. Päivä jolloin suudelma voi kestää tunnin, vain koska se tuntuu niin hyvältä ja koska ei ole kiire mihinkään.

Sitä odotellessa taas kello viiden tunnin päähän piipittämään. Kauanko vielä odottelua?