Kiltit tytöt työelämässä

Mietelmä viikonvaihteelle:

Miksi säännöt eivät koske kaikkia?

Se, että on olemassa sääntöjä, joihin kaikkien ei tarvitse reagoida samalla tavalla, lienee väistämätöntä niin työ- tai muissakin yhteisössä. Tuhoisaa sen sijaan ovat tapahtuman vaikutukset meidän kilttien ja tunnollisten tyttöjen mielenrauhaan ja jaksamiseen. (Niin siis Kiltit Tytöt, Kiltit Työntekijät, jatkossa vain KT, ovat hyviä työntekijöitä. He ovat tunnollisia ja tekevät vaikkeivat jaksaisi, tekevät niin kauan kuin mitenkään voivat. Parasta vielä jos kiltillä tytöllä on teatteritausta, sillä siellä opetetaan että itseltään voi vaatia aina parempaa suoritusta. Ainoa hyväksyttävä syy olla poissa treeneistä on ratikan alla makaaminen. Ja sieltäkin soitetaan ja ollaan saatanan pahoillaan.)

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä: KT, opettaja, on töissä työpaikassa A. A on koulu, joka antaa kirjalliset ohjeet siitä miten tietyissä tilanteissa toimitaan. Se saattaa esimerkiksi antaa ohjeiksi myydä jokaiselle halukkaalle oppilaalle edulliset liput tiettyyn esitykseen. Ohjeissa lukee myös, että opettajien ("Minun!", ajattelee KT) on tilitettävä rahat tiettyy päivää menessä koulun toimistolle. KT, tunnollinen kun on, hoitaa homman kuten on sovittu. Hän kerää oppilailtaan rahat, ja kun joku myöhästyy, KT pahoittelee ettei voi enää myydä lippua koska niiden täytyy olla jo tilitetyt. KT matkustaa koulun toimistolle erikseen ollakseen tilittämässä rahansa ajoissa. Hän käyttää matkaan kolme tuntia ja 6€ matkalippuina. Hän teki kuten pitikin.

Esityksen päivä koittaa. Opettaja menee paikalle iloisena vain huomatakseen että useampi kuin yksi opekollega heiluu siellä keltaisen lippuvihkonsa kanssa ja myy lippujaan. Myy niitä edelleen. Ei tilittänyt vaikka piti. Vaikka sovittiin. KT suuttuu.

"Miksi minä sitten vaivauduin, jos säännöt eivät koskeneetkaan kaikkia?!"

Hän huutaa naama punaisena.

"Miksi minulle tulee näin paha mieli vaikka tein kaiken kuten pitikin?!"

Kiltti työntekijä polkee jalkaansa. Hänen nyrkkinsä viuhtovat voimattomina ilmassa.

"Miksi maailma ei ole reilu!"

Tai no, näin hän mielessään ajattelee. Eihän KT omaa suuttumustaan toki kenellekään näytä. Siitähän voisi joku vaikka pahoittaa mielensä. Ei, KT katsoo esityksen hymyillen ja tulee kotiin jossa vetää kohtuuttomat raivarit aviomiehelleen ja syyllistyy siitä vielä lisää. KT päättää jaksaa, ajattelee että oli pikkumainen ja niuho ja nipo ja muuta sellaista joksi häntä ala-asteella jo haukuttiin. KT päättää ryhdistäytyä. Ja kirjoittaa aiheesta pienen blogin. Ehkä meitä Kilttejä Tyttöjä on täällä muitakin?