Miten ihmeellistä tapahtuu

Vaihdoin (Jussi vaihtoi) meidän selaimen Mozillaan, ja moni asia näkyy selvemmin:
(Pitäisikö oman elämänkin selain vaihtaa aina aika ajoin, tai edes päivittää joskus?)

Jannen ulkoasu on päivittynyt. Tyylikäshän tämä on, leiautti on kuitenkin kesympi kuin odotin, mutta kai tämä on näitä work-in-progress-tyyppisiä esityksiä?

Benrope ryhtyy kirjoittamaan uutta merkintää! Alku lähtee hyvin liikkeelle, viittaus toiseen blogiin, heijastus omaan menneisyyteen, muisto, muisto ja toinen kappale! Kysymys heitetään lukijoille: "Muistaako joku", haastava kysymys, aiheesta johon suurimmalla osalla liittyy hellyttäviä muistoja itsestään teini-ikäisenä... yleisö lämpenee hyvin. Vaikein on edessä, miten tämä blogi viedään loppuunsa? Kolmas kappale alkaa ja jännitys tiivistyy! Toistaako Benrope itseään, palaako hän tuttuun kuvioonsa... viimeiset rivit lähestyvät kovaa vauhtia, benrope näyttää yrittävän aivan uudenlaista lopetustaktiikka! Rohkeaa! Jännittävää! Viimeiset rivit lähestyvät huikealla vauhdilla ja mitä! Mitä? Benrope lopettaa bloginsa ahdistumatta! Ahdistus ei ollut läsnä koko kirjoituksessa!
Mahtava suoritus, kertakaikkiaan. Toivottavasti oli nyt videot surraamassa sillä tällaisia suorituksia ei usein nähdä! B. nojaa näppäimistöönsä, hän näyttää hengästyneeltä, kaikkensa antaneelta mutta kuitenkin myös onnelliselta, tavalla jonka antaa vain kokemus itsensä ylittämisestä, siitä että yritti kaikkensa ja onnistui. On pojalla syytäkin olla onnellinen, en muuta sano... Odottakaa, yritän päästä lähemmäksi tämän mikrofonin kanssa:

"Miltä nyt tuntuu?"