”Kuulitko Benrope, minä kysyn uudelleen: Miltä nyt tuntuu?”

”Huuh, puuh... minä...”

”Hieno suoritus, toden totta, onnitteluni. Mutta mistä moinen yllätys, mikä sai sinut vaihtamaan tekniikkaasi noin radikaalisti?”

”Eh... puuh... tahdoin kokeilla pystyisinkö minä tähänkin...”

”No, mikä on oma fiilis, miten suoritus meni?”

”Kyllähän tämä ihan ok meni, jonkin verran on vielä hiomista, mutta niinhän se on aina. Nämä on semmosia nämä hommia ettei näissä voi liian itsevarmaksi kai koskaan heittäytyä. Yritin parhaani, enempää ei voi, se on minun mottoni.”

”Totta, totta. Eikö pelota kuitenkaan?”

”Mikä?”

”Pelottaako kysymys siitä, miten paljon sinun on kiittäminen mestyksestäsi nimenomaan omalaatuista tyyliäsi?"

”Mitä sä-”

”Ja että mitä sen muuttaminen saa aikaan? Siis että saako tyylin muutos kannattajasi siirtymään seuraamaan muita, toisin sanoen: Tuleeko sinusta nyt osa tavallista blogaavaa massaa kun ominaislaatusi on väistynyt?”

”Paskanmarjat se mihinkään väistynyt ole. Väistä sinä.”

”Mitä... odota! Hyvät katsojat, minut on tönäisty syrjään! Benrope lähtee kohti eteistä, hän potkaisee mennessään nurin lattialla olleen mehulasin, kiroaa, repii mustaa nahkatakkia päälleen, ottaa kenkänsä... Bee, odota, tahtoisin vielä kysyä... Ei, ovi kolahtaa, Benrope on hijentynyt. Hyvät kuulijat, webcam on vielä paikallaan, se säästyi. Piilomme lattianrajassa on erinomaisesti suunniteltu, tätä rullautunutta sukkaa Bee ei tule vielä aikoihin nostamaan. Minä menen tänne ikkunaan nyt... Bee kävelee kadulla katse maahan luotuna kaulukset pystyssä ja kädet syvällä taskuissa. Vastaantulijat antavat tilaa kun B. painaa eteenpäin...
Hyvät kuulijat, hyvät katsojat. Benrope jatkaa salaperäistä taivallustaan. Emme voi kuin jatkaa seuraamista, suoria vastauksia hän ei anna.
Takaisin Isoon Pajaan!