Meteliä odotellessa

Hyvinhän tuo parituntinen meni. Ensi viikolla uudelleen. Kyllä minä tämän opetushomman kuitenkin taidan osata.

Tänään saimme liput:

Marraskuussa rokataan taas.

Kummallekin tiedossa kolme jännittävää tuntia

Olen järjestänyt jännityksellä taaperon huomista hoitokeikkaa: ensimmäistä päiväsaikaan sijoittuvaa kolmituntista molemmista vanhemmista erossa. On tämä jännittävää. Pitää pakata varapipo, varapaita, naposteltavaa ja vaippoja. Sukat myös ja allergialääke, vahinkoaltistuksen varalta. Pitäisikö tuo lempikirja ottaa myös? Halle nyt ainakin.

Äkisti havahduin muistamaan miksi olen tyyppiä sinne hoitoon kärräämässä. Minähän aloitan työt. Työt! Argh. Tuntisuunnitelmat on tehty, mutta osaanko ne jo hyvin? Eh, joo? Onko varasuunnitelma? On. Tarvitsenko rekvisiittoja? En vielä. Syövätkö ne mut elävältä? Tuskin. Osaanko enää mitään? Luulisin. Toivon niin. Huomenna palaan iltapäiväksi teatteriopetustöihin, puolentoista vuoden tauon jälkeen.

Luonto tunkeutui asuntoon

Talitintti lensi sisään keittiön tuuletusikkunasta. Pulssi pomppasi kahteen sataan, kädet hikosivat ja olin kauhuissani. Elävä luontokappale keittiössä. Haukoin henkeäni, pohdin kuumeisesti toimintamahdollisuuksiani ja katsoin miten lintu räpisteli ulos samaa tietä kuin oli tullutkin. Taidan tosiaan olla peruuttamattomasti kaupunkilainen.

Peikon linkkivinkistä keksin mitä aion tehdä tulevana talvena. Minä Bublaan. Kaikki mukaan!

Kommentit inspiroivat uuteen alaotsikkoon

Tänään oli toinen Kallio Kipinöi -tapahtumaa suunnitteleva kokous. Paikalla oli Kulttuuripysäkin väkeä, Valon voimia ja minä edustamassa KOE ry:tä. Taapero oli myös mukana, tietty. Söi ruuan ennen palaverin alkua, ja hillui sen jälkeen ympäri Harjun nuorisotaloa. Korkeissa huoneissa oli hyvä kaiku. Tuli välillä halaamaan tai selaamaan kirjoja ja painoi sitten taas menemään. Hörppäsi maitohuikat kun tuli jano, kertoi pissahädästä kun piti päästä. Kokouksen jälkeen pakkasin tyypin ja lähdimme yhdessä kotiin syömään.

Juuri tällaista pitäisi työelämän olla. Tai ei siis vain työelämän vaan ihmisten elämän! Juuri tällä tavalla tahdon yhdistää jatkossakin lapsen ja aikuisen maailman - en eriyttää niitä työpaikoille ja päiväkoteihin. Tämä työtahti ja -tapa ei poikkea aikaisemmista freelankkuvuosista juurikaan. Silloinkin olin tavallaan melkein aina töissä - tai melkein aina vapaalla jos niin tahtoo ajatella.

Kallion syksyn kulttuuritapauksesta on tulossa hyvä.

Taaperolukitus

Netistä löytyi erinomaisen hyödyllinen ohjelma: Toddler Keys. Ohjelmalla saa lukituksi näppäimistön, hiiren tai power-napin pois päältä. Nyt hiirellä surffailu onnistuu taapero sylissä näppistä takoen.

Supernanny kertoo asioista

Hiekkalatikolla oli taas kummallinen juttutuokio. Viereistä keinua työntelevä äiti kehui: "on se niin hienoa että nykyisin on näitä lastenhoito-ohjelmia telkkarissa että kaikki saavat hyviä vinkkejä lastenhoitoon." Olen nähnyt jotain Supernannyä kaverilla 15 minuuttia ja se oli kaameaa katsottavaa.

Ahdistuneen oloiset levottomat lapset suljettiin omiin huoneisiinsa "rauhoittumaan" ja "oppimaan että kiukuttelemalla ei saa mitä haluaa". Nukuttamaan opettiin "valot pois ja älä mene katsomaan"-periaatteella. Joku toinen kasvatussuuntaus olisi tarjonnut syliä, halia, perhepetiä, liinaa, lisää syliä, aikaa, rauhaa ja keskustelua näille selvästi huonovointisille lapsille. On myös melkoinen oikeusmurha että näiden lasten pahoinvointia kuvataan telkkariin kansainväliseen levitykseen. Mikä on lasten fiilis siinä vaiheessa kun nuorina aikuisina pääsevät näkemään kuvattua versiota omasta lapsuudestaan? Tai sitä miten miten isukki ja äityli kuuliaisesti istuvat sohvalla ja antavat supernannyjen kasvattaa lapsensa. On syvältä että lapsen ja aikuisen yhteiselo käsitetään valtataisteluna jossa vahvemman ja vanhemman pitää kertoa typerälle kakaralle kaapin paikka.

Keskeinen ongelma piilee medikalisaatiossa, tuossa ikipeikossani. Samaan aikaan kun ihmetellään miten "vanhemmuus on kateissa" ja miksi "vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan", tuotetaan näitä formaattiohjelmia joissa ihmisten vastuu ja valinnat omasta elämästään ojennetaan kuuliaisesti auktoriteetille. Kuntosalilla näkyy telkkarista jostain syystä aina DrPhil, jossa on kysymys ihan samasta.

Mitäkö sain sanottua sille naapuriäidille. En mitään. Olin oma tavallinen jälkiviisas itseni. Onneksi on blogi.

Dagen efteriä

Keesiäiti oli liikkeellä ilman kotituloaikaa. Vauvaelämä vaatii kuitenkin veronsa, ennen kuutta heränneenä kisakunto oli heikko ja paarustin kotiin jo ennen yhtä. Taapero oli nukahtanut yöunilleen ennen yhdeksää ilman huudon pihaustakaan ja veteli edelleen sikeitä kun palasin. Enkö olekaan korvaamaton? Hienoa!

Juttutupa oli tylsä vaihtoehto tapaamispaikasi, valitettavasti. Hehtaarihallissa intiimiä "me blogaajat"-sisäsiit- eikun sisäpiiritunnelmaa ei kunnolla syntynyt. Ehdotan että ensi kerralla varaamme yksityistilaisuuden jostain keskikokoisesta Kallion baarista. Juttutuvan hinnat olivat myös melkoiset. Erehdyin tilaamaa 24 senttiä chileläistä punkkua (ja hyvää se olikin). Lasku oli 9 euroa 80 senttiä.

Jättisalista huolimatta ihmiset olivat tavalliseen tapaansa loistavia. Skitso ja Mitti ovat aina laatuseuraa, Tira oli nasta tavata. Veeran kanssa tuli bamlattua pitkän kaavan mukaan. Sedis ei tunnistanut minua tässä tukassa, Tiina Kaarelalle selvisi että minä olin "se imetysintoilija". Sehän minä. Visukinttu sai minusta kuulemma kaljuunsa ikuisen mustelman. Mieto Marinadi oli miellyttävä uusi tuttavuus, Hinkstoonan ja Siguraattorinkin kanssa tuli vietyttyä hyvää aikaa. Töistä saapuvaa Turistia en ehtinyt kuin morjestamaan ja Heidin kanssa sovittiin vallankumous vasta ensi viikolle. Uusista tuttavuuksista mieluisinta oli tavata Kolme kertaa ikuisuus-blogin kirjoittaja jonka juttuja olen seurannut kasvavalla mielenkiinnolla jo pitemmän aikaa.

Viime yönä paras ystäväni synnytti esikoisensa. Olen liikuttuneen onnellinen ja orastavan vauvakuumeinen. Ystävät, älkää kuitenkaan tehkö hätiköityjä johtopäätöksiä, näitä kuumeita tulee ja menee.

Sivutukatta

Luottoleikkuri surautti hiukset pään sivuilta pois. Nyt olen irokeesiäiti. Uusi tukka tuntuu mahtavalta, olen kadulla kävellessäni näkyvämpi kuin aikoihin.

Asukaspuiston äititutut sanoivat että tukka on raju ja rohkea veto ja hyvän näköinen.

Pihan mummopenkillä päivystävä vanhempi naishenkilö antoi kuitenkin mykistävimmän palautteen. (Kyseessä on sama tyyppi joka kiljaisee aina ohikärrytellessämme leveä hymy naamallaan "Siinä se lihava tyttö menee! On ollut ruoka-aikaan kotona!" En vieläkään ole ihan varma kummasta meistä hän puhuu.) Nähdessään hienosti sojottavan kuontaloni mummon naama venähti ja hän kiljaisi: "sopii kuin hajuvesi lihapullille!"

Vasta kotona keksin että olisi pitänyt kertoa hänen olevan kuin rusina lantturaasteessa. Mutta ehkä se olisi ollut töykeää.

Guantanamon julkaisematon kuvamateriaali

Taapero sai synttärilahjaksi ystävältään Muumi-palapelin. Se on hieno. Paloissa on kätevät sentti kertaa sentti-kokoiset metallinypykät joidenavulla lapsi saa nostettua palaset itse laudasta ylös.

Astuin toissapäivänä Haisulin päälle. Metallipistin upposi kantapäähäni koko pituudeltaan. Onnun edelleen. Olen varma että niissä kuvissa joita Guantanamosta ei ole julkaistu seikkailevat Haisuli ja Muumipappa, niin tehokkaita palat ovat.

Elisa-parka

Vaihdoin tosiaan operaattoria. Entinen kumppanini Elisa lähetti asian johdosta minulle kirjeen:

Olemme vilpittömästi pahoillamme, että päätit irtisanoa liittymäsi. Jos sinulle on jäänyt kysttävää mistä tahansa matkapuhelinliittymiämme koskevasta asiasta, voit soittaa asiakaspalvelunumeroomme...

Elisa-hyvä, onko tämä vitsi? Jos olisit joskus vastannut puhelimeen kun sinulle soitin, emme ehkä olisi tässä. Etkö ymmärrä että kyllästyin kuuntelemaan Toton Rain down in Africaa uudelleen ja uudelleen kolmen vartin jonotussessioissamme.

Toivomme, että yhteistyömme jatkuu tämän liittymän irtisanomisesta huolimatta ja olet tyytyväinen palveluihimme.

Mitä ihmettä Elisa yrität sanoa? Anteeksi että kysyn mutta oletko vähän hidas? Yhteistyömme ei jatku, minä irtisanoin liittymäni. Minä en ollut tyytyväinen palveluihisi, siksi lähdin kävelemään.

Elisa-parka. Sinulla ei taida mennä kaksisesti.

Testing

Tämä on testipostaus. Olen sössinyt tätä hienoa sivua askarrellessani Bloggerin templaatista pois arkiston. Yritän elvyttää sitä. One-one-thousand-two-one-thousand...

Sunnuntaikokous

Kutsumme asumismuotoamme kommuuniksi. Tavoitteena on vapaiden yksilöiden vapaa yhteenliittymä. Vaikka kommuunin jäseninä ovat toistaiseksi vasta minä, puoliso ja taapero, ei ole mahdotonta että meitä olisi jonakin päivänä jonkinlainen laajempikin ryhmä.

Sunnuntaisin kommuunillamme on sunnuntaikokous. Se taisi saada alkunsa jokunen vuosi sitten tarpeesta hallita pätkätyövirtani kaaosta ja tiedottaa menemisistäni jäsennellysti. Nykyisellään sunnuntaikokous on paljon muutakin.

Puhumme menneestä viikosta, sen tapahtumista ja tunnelmista, hankauskohdista ja ratkaisuehdotuksista. Siirrymme tulevaan viikkoon ja sovimme käytännön järjestelyt ja suunnitelmat. Keskustelemme taloudesta: paljonko rahaa on nyt, milloin tulossa, mitä on hankittava. Pikkuhankinnat jokainen hoitaa itse mutta kommuuni myöntää jäsenille varat isompiin hankintoihin. (On kai sanomattakin selvää ettei meillä ole koskaan ollut "omia rahoja". Omaisuus on yhteistä.) Metassa eli Muissa Esille Tulevissa Asioissa käydään läpi vapaavalintaisesti asioita joita kokouksen osanottajat tahtovat nostaa käsittelyyn. Kokouksen tässä kohdassa on keskusteltu lomasuunnitelmista, jouluaterian kokoonpanosta ja banaanikärpäsongelmasta. Odotan innolla taaperon ensimmäistä aloitetta.

Ideat kiertoon. Suosittelen tätä kaikille.

Oletteko muuten jo huomanneet että punavihreä Outi Alanko bloggaa? Loistavaa.

Kuka ymmärtää lääkäreitä?

Mielenkiintoisin lääketieteellinen ratkaisu vähään aikaan: vauvalla on silmätulehdus ja silmä on niin kosketusarka että pienikin hipaisu silmän suuntaan saa aikaan hillitöntä kipuitkua.

Mitä lääkäri kirjoittaa hänelle reseptiin? No toki silmävoidetta jota laitetaan alasvedetyn alaluomen alle sentin pituinen pätkä neljästi päivässä. Kerrassaan loistavaa.

Hakuammuntaa

RaparperiBlogin sadas tilaaja rekisteröityi tänään! Mahtavaa! Tervetuloa joukkoon mukaan. Luvassa edelleenkin sekavia postauksia samanlaisista aiheista.

Minua vaivasi hiljan writer's block. Ei irronnut, ei sitten millään. Seuraa yritys käynnistykseksi.

Blogiin löydetään hakusanoilla. Tässä viimeaikaisia:

Imetystuki. Se on tärkeää. Minustakaan ei olisi tullut tätä nykyistä taaperoimettäjää ilman sitä. Parasta imetystukea saa itu-listan kotisivuilta. Imetysportaalista on myös varmasti apua.

Yksi tuoppi on myös erinomaisen tärkeä asia. Omani tilaan yleensä lähibaari Bravadosta tai Mäkikuplasta. Mäkiksessä on myös kaupungin juustoisimmat pitsat. Suosikkini on numero 16. Vahuijissa on fetaa, oliiveja, sipulia ja tomaattia.

3D-ultra ja 4D-ultra. Näistä olenkin blogannut. 3D-ultra menee jotenkuten jakeluun mutta neljäs ulottuvuus on aika ja sen nauhan tahtoisin tosiaan nähdä joka sitä kuvaa.

Simone de Beauvoir on huippukirjailija. Lukekaa sitä.

Päiväpeitot ostin Ikeasta ja jo kaduttaa.

Carcassonne on hieno peli jota voi pelata kaksin ja ryhmässä, toimii aina. Ainoa miinus ovat pienet nappulat taaperon suussa.

Istukka etuseinässä. Minulla oli. Sitä ei kuitenkaan olle syyttäminen pitkittyneestä synnytyksestä.

Raskausviikkojen laskeminen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla.

Pitkä marssi on Kingin paras romaani. Kannattaa lukea.

Miten nopeuttaa synnytyksen. Jaa-a, miten? Se kysymys kai on kaikkien viimeisillään kärvistelevien mielesä. Minä olin juonut lasillisen punaviiniä kun vedet holahtivat raskausviikolla 36+6. Kannattaa kokeilla. Jos ei toimisikaan, on ainakin hauskaa ja olo rentoutunut.

Lainaa meille turvaistuin!

RaparperiBlogia lukee viikottain satoja ihmisiä. Löytyisikö joukostanne apua ongelmaan?

Olen lähdössä vuosikkaan tyttöni kanssa autoreissuun 3.-7.10. ja tarvitsisin vuokraan tai lainaan isomman lapsen turvaistuimen. Tyttö painaa jo 16 kiloa, kaukaloista hän on siis kasvanut ulos.

Meillä ei ole itsellämme autoa joten istuimen ostaminen tuntuu liioittelulta. Löytyisikö keltään blogini lukijalta turvaistuinta lainaksi? Voin myös maksaa viidestä lainapäivästä jonkin vuokran tai pantin. Asumme siis Helsingissä. Jätä viestiä kommenttilaatikkoon tai käytä oikean reunan postinappia. Kiitos!

Vehnäjauhopölinää

Heidille kiitos viimeisestä. Lainaan saamani Pyhtilän väikkäri on loistavaa luettavaa.

Syksyn alkaessa käynnistyi myös asukaspuiston taaperokerho. Huomasin olevani julkkis koska kerholaisten äidit lukevat vauvalehtiä. Kerhovisiittimme jäi lyhyeksi - alkulaulun jälkeen alkoi sämpylöiden leivonta. Vauva on niin vehnäallerginen että altistus on suoritettava sairaalaoloissa joten piti meidän suunnata ulko-ovea kohti heti kun jauhopussit pölähtivät pöydälle. Säälin itseäni ja vauvaani kolmekymmentä sekuntia, sitten nautimme auringonpaisteesta ja liinakävelyn läheisyydestä. Kotimatkalla hemmottelin itseäni soijattomalla vegaanisuklaalla.

Tukka kasvaa. Se on nyt kaameassä pöheikkövaiheessa jossa hiuksia sojottaa jokaiseen ilmansuuntaan. Haaveilen irokeesista, ainakin testiksi, mutta luottoleikkurini jälkikasvun potiessa ärhäkkää pöpöä ei auta kuin odottaa. Uusi maihinnousutakki on kuitenkin hieno.

Kilpailuttamista

Matkapuhelinten hintakilpailurumbaan ei periaatteesta pitäisi mennä mukaan. Mutta. Prkle kun viimeisin luukusta kolahtanut lasku oli 50,48 euroa ja toisen liittymän taksoilla olisin maksanut samasta lystistä 26 euroa, ei ollut vaihtoehtoja.

Nyt sitten olen uuden firman asiakas. Ei tähänkään firmaan puhelimitse saa yhteyttä mutta olen jo aika turtunut tähän palvelemattomuuteen. Kunhan ne laskut pysyisivät pienempinä, siinäkin jo olisi.

Ihmeitä arjessa

Arki vuosikkaan kanssa on mieletöntä.

Neljä päivää sitten vauva oppi moikkaamaan. Kolme päivää sitten hän joi itse mukin reunalta ilman apua. Kaksi päivää sitten vauva näytti miten suukotellaan (oih!). Eilen hän imitoi kännykässä räpättävää äitiä. Tänään tyttö oppi näyttämään kieltä.

En tiedä voiko tätä riemua jakaa jälikasvuton ihminen. Toivottavasti voi.