Sivutukatta

Luottoleikkuri surautti hiukset pään sivuilta pois. Nyt olen irokeesiäiti. Uusi tukka tuntuu mahtavalta, olen kadulla kävellessäni näkyvämpi kuin aikoihin.

Asukaspuiston äititutut sanoivat että tukka on raju ja rohkea veto ja hyvän näköinen.

Pihan mummopenkillä päivystävä vanhempi naishenkilö antoi kuitenkin mykistävimmän palautteen. (Kyseessä on sama tyyppi joka kiljaisee aina ohikärrytellessämme leveä hymy naamallaan "Siinä se lihava tyttö menee! On ollut ruoka-aikaan kotona!" En vieläkään ole ihan varma kummasta meistä hän puhuu.) Nähdessään hienosti sojottavan kuontaloni mummon naama venähti ja hän kiljaisi: "sopii kuin hajuvesi lihapullille!"

Vasta kotona keksin että olisi pitänyt kertoa hänen olevan kuin rusina lantturaasteessa. Mutta ehkä se olisi ollut töykeää.