Kafkasta ei näköjään koskaan pääse eroon?

Terveisiä lapsiasiavalvojan luota. Vittu! etten paremmin sano. Olikohan ensimmäinen kerta kun tuota ilmaisua tässä blogissa käytän? Sori vaan herkkäsielut, nyt ei voi muuta.

Tapaamisjärjestelyistä sopiminen meni hyvin, olemmehan fiksuja ihmisiä. Mutta elatusapu.

Haimme nollapäätöstä: eli että minut katsottaisiin vähävaraiseksi (opiskelijan nettotulot ovat kuussa vähemmän kuin vuokra, miten minä voisin olla hvyätuloinen?) ja kunta maksaisi elatustukea sihen asti kunnes valmistun ja pääsen töihin.

E-hei! "Koska sä opiskelet toista tutkintoa, se on sun oma valinta. Sosiaalitoimi ei sponsoroi sun ylimääräisiä opiskeluja. Tietty jos sä olisit ollut työttömänä vaikka neljä vuotta ennen tähän koulutukseen hakeutumista, voitaisiin katsoa että koulutuksella on työllistävä vaikutus. Mutta sä olet ollut töissä niin paljon että tämä on kyllä ihan sun oma valinta. Sosiaalitoimi alkaa maksaa 118,15 euroa kuussa sun lapsesta mutta sä jäät sen sitten meille kuukausittain velkaa, maksat velan kun pääset töihin."

Mitä vittua? Sori etten ole ollut työtön? Sori että pääsin Taikkiin? Sori etten tahdo jatkaa amkkilaisena koko ikääni vaan tahdon maisterinpaperit?

Ensin itkin vartin, koko tämä kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus ja oikeustajuttomuus ja kafkalaisuus ja kaikki oli liikaa. Sitten kokosin itseni ja päätin riitauttaa tämän asian niin korkealle kun on tarpeen ja voin. Otan yhteyttä kaikkiin paikkoihin mihin täytyy. Onhan sitä tapeltu sairaaloiden ja kelojen kanssa ennenkin, ei tämä ole sen vaikeampaa, vain vähän lisää paperitöitä.

Barrikadit kutsuvat.