Hupsis

Mietin miksi opiskelu tuntuu enemmän selviämiseltä kuin oppimiselta. Ynnäsin tulossa olevat opintopisteet. Olin taas ollut oma suuruudenhullu itseni ja ajattelin tahkota maisteriopintoja 130-prosenttisella nopeudella keskiarvoon (kahdessa vuodessa ulos) nähden. Miksi? Tyhmyyttäni. Tutor on mahtava ja eilen pudotin yhden ihanan mutta työlään kurssin pois. Tuntuu kuin satakunta kiloa angstia olisi tippunut selästä. Nyt voin keskittyäkin johonkin. Olen aika ylpeä itsestäni.

Ystävä lähetti pari päivää sitten tekstiviestin: "olemme jo liian vanhoja absoluuteille". Miten vapauttava ajatus. Liian vanhoja yhdelle totuudelle tai yhdelle tavalle tehdä. Miten hienoa olla jo näin vanha, osata hellittää välillä. Tämä on taito.