2.11.06

Suhteellisuudentajua

Mietin tänään että osaan aika paljon jo.

Vaikka kroppa ottikin aikalisän - maksan nyt tästä luokattoman huonosta syömisestä ja mitättömästä nukkumisesta - ja supisti kurkkuni trippipillin kokoiseksi, minä luotan tähän kehoon. Tämä keho on vahva ja taipuisa. Se osaa kasvattaa kahdesta solusta lapsen ja tuottaa loputtomasti maitoa sille. Nämä jalat kantavat minua Kalliossa ja Bukarestissa. Kädet nostavat kulissipainon, rinkan tai helvetin monta kiloa penkistä. Tämä pää humaltuu hyvin ja selviää nopeasti. Sormet kirjoittavat ja silittävät, raapivat ja uppoavat. Nämä hiukset kasvavat aina takaisin.

Nieluviljelyn tulokset tulevat huomenna. Nukuin juuri kolmen tunnin päiväunet, päivän hyvä teko. Söin pussikeittoa, päivän toinen hyvä teko.

Vaikken osaa kaikkea, paljon minä osaan. Vaikken osaa leipoa hyvää pullaa, osaan keittää erinomaista kahvia. Vaikken osaa lentää, osaan uida ja kirjoittaa. Vaikken osaa ohjelmointikieliä, osaan dramaturgiaa. Vaikken ole lukenut Rikosta ja rangaistusta, olen lukenut Jos talviyönä matkamiehen. Vaikken osaa olla aina niin vihainen kuin pitäisi, osaan piirtää rajani jo. Vaikken osaa ruotsia, osaan englantia ja latinan alkeet. Vaikken osaa imuroida viikottain, minulla on hyvä julistemaku. Vaikken ole järjestelmällinen pyykkääjä, olen hyvä pakkaamaan muuttolaatikoita. Vaikken osaa suunnistaa vieraassa kaupungissa olen hyvä lukemaan karttoja. Vaikken enää osaa soittaa pianoa, minä soitan ilmakitaraa.

Muistaakseni se oli Freud joka määritteli mielenterveyden kyvyksi rakastaa ja tehdä työtä. Satakunta vuotta myöhemmin luetteloon lisättiin myös kyky surra.

Rakastaa, surra ja tehdä työtä. Mitäpä sitä muutakaan.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home