Myrsky ajaa itsestä ulos

The Brief History of New Media -kurssin opettaja yllätti puskan takaa. Se Wikipedia-artikkelin aihe pitikin ilmoittaa jo tänään. Möläytin sitten hädissäni kirjoittavani katsauksen siitä, miten median keinoja on käytetty performanssissa hyväksi. Siis historia ja nykyaika. Jepulis. Deadline on ensi tiistai. En ole koskaan kirjoittanut wikiin mitään. Eipä siinä mitään mutta kun maanantaiksi pitäisi referoida tuo dokumenttielokuva-kirja. Ja perjantaiksi ottaa haltuun peliteorian perusteet, torstaiksi Calvinon elementit ja huomiseksi marxilaisen estetiikan kritiikki. En minä valita, kurssit ja opettajat ovat suurimmaksi osaksi erinomaisia ja haluan oppia tämän kaiken. En vaan ihan tajua että milloin.

Koska sitkeä päänsärky ei helpottanut, päätin lähteä kotiin ja katsoa illan luennon netistä: screeniltä se olisi tullut tänäänkin, Mansessa kun on. Kun tulin koulusta, jäin bussista kahta pysäkkiä aikaisemmin että pääsisin kävelemään tuohon vaakasuoraan satavaan alijäätyneeseen veteen. Se tekee hyvää.

Kun on kaikki tämä kiire ja suru ja stressi ja ikävä ja syyllisyys ja väsymys on niin helppo käpertyä kerälle oman navan ympärille ja märehtiä siinä: minäminäminä. Tällainen ilma tekee hyvää. Se pakottaa kurottumaan itsestä ulos, aistimaan ja havainnoimaan. Se muistuttaa poskipäistä ja siitä miten jalat kantavat, ne kantavat kuitenkin. Se antaa perspektiiviä. Myrsky palauttaa minut pohjoiselle pallonpuoliskolle, tämän naisenmuotoisen maan hameenhelmaan, pisteeksi kartalle Muistuttaa siitä miten maapallo kiitää avaruudessa jalkojeni alla koko ajan, miten uudet vuodenajat pyörähtävät liikkeelle askeleideni tahtiin. Se palauttaa minut näille asvaltoiduille kaduille, tähän pimenevään vuodenaikaan ja muistuttaa miten hyvä asia on koti.