Nykytaiteesta taaperohitti

Blogilista ei ymmärrä että päivitän vaikka julkaisisn uusiksi koko blogin ja muokkaisin mitä. Nyyh. Kirjoittelen täällä siis itsekseni.

Ei mitään tähdellistä asiaa vieläkään: päivät täyttyvät ääniproggiksen tiedottamisesta (lisätietoja lähempänä h-hetkeä) ja oman DemoDay-jutun suunnittelusta (jotain toistaiseksi hahmotonta jossa on live-esiintyjä ja livenä miksattua ääntä ja kuvaprojisointia ja kääriytymisiä). Ja hyvistä kursseista. Ja puistohillumisesta ja tarhaanroudaamisesta ja toppahaalareiden pukemisesta. Ja Mullan alla -DVD-boxista jonka S minulle lainasi (kiitos! hieno!). Telkkarittomana tulen kaikkiin sarjoihin mukaan vuoden tai kaksi jäljessä. Lostin kakkoskausikin on hommaamatta. Ehkä olen kiltti ja saan sen jouluksi? Ei sen puoleen, minä olen aika hidas virtuaalisessakin. Löysin vasta hetki sitten Loituma Girlinkin joka on jo ihan vanha juttu. Muta ovatko kaikki jo nähneet Loituma Final Fantasyn? Mulle kelpaa.

Interaktiivinen ääniteos voi olla aika lapsiystävällistä nykytaidetta. Minä ainakin epäilen että matto joka reagoi erilaisiin liikkeisiin erilaisilla äänillä voi olla paitsi hyvä duuni muuten, myös melkoinen taaperohitti.

Tänään olen kuvannut parikymmentä minuuttia matskua erilaisista pinnoista ja miettinyt Skrubua ja Pörröä, tekstuurikuvaajia. Heiltä pitäisi oppia. En esimerkiksi osaa vielä valaista tuollaisia asioita. Ehkä pitää kuvata vaan kaikki ulkona?

Viikot tuntuvat vain tihentyvän mutta ei se haittaa. Huomisesta on tasan kuukausi lukukauden viimeiseen koulupäivään. Sitten alkaa onni ja auvo, pitkät aamut sängyssä ja aikaa ajatella. Aion nukkua ehkä noin viikon.