Maanantainilli: ajankäyttö

Pörröltä poimittua.

1) Aikavarkaat: myöhästelijät
Teatteriaikana opin siihen että jos haluaa, ehtii. Ei kukaan nuku pommiin TeaKin kokeista. Ei kukaan kämmää oikeasti tärkeää tapahtumaa. Jos ihminen myöhästyy tapaamisesta kanssani, on se aina viesti siitä etten minä ole tärkeä, en ajoissa olemisen arvoinen. Myöhästyminen on vallankäyttöä. Myöhästyminen on minun aikani varastamista. Minä en herää ajoissa, peseydy, jätä aamukahviani väliin ja kiirehdi bussiin seistäkseni Stokkan kellon alla neljääkymmentäminuuttia. Noin niinkuin esimerkiksi.

2) Aikavarkaat: välinpitämättömät
Opiskelijana minä olen vastuussa siitä että olen ajoissa paikalla: tunti alkaa silloin kun on sovittu. Opettajana minä olen vastuussa siitä että tunti päättyy silloin kun on sovittu: suunnittelen opetuksen ja vedän sen niin että ihmisten päivä päättyy kuten on sovittu. Hirttää niin kiinni jos ruokatunti on kaksikymmentä minuuttia lyhyempi vain siksi ettei opettaja osaa vetää purkutehtävää annetun aikataulun mukaan.

3) Aikavarkaat: ne jotka eivät tajua kontekstin merkitystä
Asioille on yleensä aina oikeat paikat ja ajat. Tai jos ei ihan priimat niin kuitenkin parhaat mahdolliset. Kaikki asiat eivät kuulu kaikkiin tilanteisiin eivätkä kaikkiin ajankohtiin. Eivät vaan kuulu. Kts. myöhästelijät ja välinpitämättömät.

Voisin kirjoittaa myös siitä miten puhelimet eivät kestä aikaa: kännykkä hajoaa alle kahdessa vuodessa ja kuumenee korvaa vasten kun olisi pitkiä asioita. Voisin kirjoittaa väljästä ja tiiviistä ajasta: siitä miten ensin ei tapahdu mitään ja sitten kaikki tapahtuu samalla hetkellä. Kiireet kutsuvat kuitenkin nyt. Prioriteetit olisi ollut seuraava kohta ja niiden mukaan menen nyt its