Deodoranttisääret ja puuteritissit

Olen virkistänyt kesääni lukemalla tuubaa. Se on virkistävää, uskokaa pois. Olen lukenut yhden kappaleen (elämäni ensimmäisen!) naisten viihdekirjallisuutta, monta lakitupajännäriä ja monenmonenmonta kauhukokoelmaa. Kesän lukemiston saattoi päätyä kruunaamaan eilen divarista mukaan tarttunut romaani nimeltä Tappajahai. Kyllä, kyllä, juuri se. Paha hai terrorisoi kaupunkia ja popsii uimareita. Ihan sairaan hauska kirja.

Vaikka pehmopornahtavissa alastonuintikuvauksissa oli puolensa, "paras katkelma"-voiton vievät varmaan silti sivut treffeille valmistautuvasta naisesta. Vai mitä sanotte näistä katkelmista:

Hän tunsi itsensä enemmän naiseksi kuin oli tuntenut vuosikausiin - se oli samalla sekä ihastuttava että epämukavan lämmin, kostea tunne.
Hän meni kylpyhuoneeseen ja kävi suihkussa. Hän toivoi että hänellä olisi ollut jotakin niistä paljon mainostetuista naisten hygieenisistä deadoranteista, mutta koska hänellä ei ollut, hän puuteroi itsensä ja hiveli eau de colognea korviensa taakse, kyynertaipeisiinsa, polvitaipeisiinsa, rintojensa kärkiin ja sukuelimiinsä.

[Tässä välissä tyypi käy tekemässä pari tuntia töitä ja ajaa sitten raflaan jossa tapaa treffimiehen. Seuraava tapahtuu naistenvessassa.]

Hän riisuutui, ja seisoessaan paljasjaloin kylmällä lattialla katsellen kuvaansa altaan yläpuolella olevasta peilistä hän tunsi vaaran aiheuttamaa jännitystä. Hän suihkutti deodoranttia kainaloihinsa ja sääriinsä. Hän otti muovikassista puhtaat alushousut ja veti ne ylleen. Hän ravisti hiukan puuteria rintaliivien kumpaankin kuppiin ja puki ne ylleen. Hän otti kassista puvun, oikoi sen laskokset, tarkisti ettei se ollut rypistynyt ja veti sen päänsä yli. Hän ravisti puuteria kumpaankin kenkään, pyyhki jalkapohjat paperipyyhkeellä ja työnsi kengät jalkaansa. Sitten hän harjasi hampaansa ja kampasi tukkansa, työnsi sairaalavaatteensa muovikassiin ja sulki oven.

Ehkä se johtuu tästä astmaattisuudestani mutta aivastutti lukeakin.