Miehen kanssa - muunneltua todellisuutta

Naisen kalenteri on täynnä. Siinä on tapaamisia ja töitä, siirtymät paikasta toiseen kymmenen minuutin tarkkuudella. Miehellä ei ole kalenteria. Tai, on yksi. Se on työpaikalla ja siihen on merkitty muutama kokous ja dead-line. Omille menoilleen miehellä ei ole kalenteria. Mies elää tässä hetkessä. Nainen elää ensi vuoden maaliskuussa, tai kesäkuussa ja miettii mitä tekee viikon 15 torstain kanssa.

Nainen aikatauluttaa kalenteriinsa parisuhteen laatuaikaa. Hän varaa Vapaaillan, ensi viikon lauantaiksi. Hän suunnittelee mitä kaikkea he voivatkaan sitten tehdä yhdessä miehen kanssa. Pitäisikö mennä elokuviin, vai pitkälle kävelylle? Tai jos tehtäisiin hyvä ateria yhdessä kotona... Nainen elää laatuaika-päivää kohti, se antaa hänelle voimia nousta ennen kuutta ja tehdä seuraavan päivän tuntisuunnitelmat töistä palatessaan klo 20-22. Viikko kuluu, tullaan seuraavan viikon lauantaihin. Mies on sopinut tapaavansa kaverinsa, katsovansa futista. Nainen on musertunut. Mies ryövää heidän vapaailtansa! Heidän kahdenkeskisen aikansa! Mies katsoo naista kummastuneena, noin ajatellenhan nainen on itse ryövännyt heiltä viimeisen kahden viikon kaikki illat tekemällä töitä kotona yhteentoista asti, tai myöhempäänkin. Nainen menee entistä enemmän ymmälleen. Totta, olisi itsekästä vaatia stand-by-miestä joka olisi valmiina hyppäämään esiin kun häntä tarvitaan. Miehellä on ystäviä, joiden tapaaminen on hänelle tärkeää, tietenkin. Mutta miten ihmeessä he sitten voisivat kohdata toisiaan, jos sitä ei suunnitella ja aikatauluteta huolellisesti. Nainen on väsynyt, siksi hänen ajatuksensa takeltelevat näin pahasti. Mies hymyilee ja puristaa naisen syliinsä. Nainen muistaa että heillä on jäljellä, jos
hyvin käy, ainakin muutamia vuosikymmeniä. Se tuntuu hyvältä ajatukselta. Nainen suukottaa miestä. He hymyilevät ja päättävät lötkötellä päiväpeitolla vielä ainakin tunnin.