Kolme K:ta

Olen nyt vihdoin lukenut Leena Krohnin kirjaa "Matemaattisia olioita tai jaettuja unia", jonka alkusyksystä ostin divarista. Siitä on aikaa kun olen sen viimeksi lukenut ja nyt tuntuu siltä että se on Krohnin paras kirja. Olen valtavan viehättynyt vapaan tahdon ja valinnan pohdiskeluista, jotka toistuvat novellista toiseen. Matemaattiset oliot (näytönsäästäjät, mitkä lie, gorgonoidit) ”valitsemassa itse” koodinsa mukaista toimintaansa tietokoneen ruudulla...
J:n kanssa en voi Krohnista puhua, sillä on ajattelijan koulutus :) ja se bongaa koko ajan lainoja filsakirjoista. Minä tahtoisin puhua kirjallisista ansioista, siitä miten asiat sanoo, miten kielensä taitaa ja niin edelleen, mutta J:n kanssa juttu lipeää koko ajan filosofikseksi tai teologiseksi keskusteluksi mitä en näillä puheillani hae. Toki Krohnin kirjat voivat toimia avuksena siihenkin suuntaan mutta mielestäni se ei ole niissä lainkaan kiinnostavinta. Onneksi Juspan kanssa voi puhua monesta muusta asiasta ja kylliksi.

(Kolme kovaa K:ta, Kafka, Krohn, Kundera)