Hämeenlinnan kaupunginteatterin Teuvo

Käsikirjoittaja Veera Tyhtilän lähtökohtana kirjoittamiseen oli ollut yli kaksikymmentä Leevi and the Leavings-yhtyeen kappaletta jotka piti nivoa samaan esitykseen. Lopputulos oli mykistävän ehjä. Kuulosti siltä kuin nämä monen eri vuosikymmenen aikana tehdyt kappaleet olisi sävelletty juuri tuolle esitykselle: kertomaan juuri näiden kovanonnen Teuvon ja Mervin tarinaa. Olin vaikuttunut. Hienoja lauseita. Hyviä kuvia.

Miten joku voi tahtoa hyvää noin väärin?

Jännä oli huomata miten kaukana oma teatterikäsitykseni on näiden isojen talojen jutuista. En ole enää vuosiin käynyt oikein missään Q:ta tai Ryhmistä suuremmassa paikassa ja huomasin olevani enskariyleisön seassa vähän ihmeissäni. Vaikka periaatteessa teen samaa työtä kuin nämä täällä, miten me voimme olla niin eri todellisuuksista?

Minun teatterini ilmiintyy puistoissa ja kaduilla, gallerioissa ja kellareissa. Puvustus on minimaalinen, lavasteita ei ole. Luotan teatterin voimaan sinänsä, ilman suuria puitteita. Siihen miten asiat syntyvät katsojan päässä. Äh, tästä pitää kirjoittaa ihan oma juttunsa.

Reissu oli minulle pisin erossaolo taaperosta tähän asti, melkein kymenen tuntia. Minusta se oli mainio pituus reissulle siidereineen kaikkineen mutta sekä taapero että molemmat rintani olivat eri mieltä. Liikuttessani korkeintaan kolmen tunnin imutteluväleihin tottunut etumukseni kastui kokonaan. Joopa joo. Onneksi oli villatakki päällä.