Näkökulmasta on kysymys

Voisin kertoa lapsen molemminpuolisesta korva- ja alkavasta keuhkoputkentulehduksesta. Voisin kertoa lääkeruiskuista ja spirasta. Voisin kertoa aamukolmeen jatkuvasta hakkaavasta yskästä ja avuttomuuden tunteesta. Ajasta joka valuu sormien läpi ilman että mistään saa kiinni. Niistä harmaista päivistä kun ei pääse viikkoon ulkoilemaan. Leivinpaperiin palaneista kauralastuista. Väriliidusta parvekkeen ovessa. Mehulasista joka kaatui näppäimistölle.

Tai voisin kertoa siitä illasta kun tunnin ajan seuranani oli lasi punaviiniä, läppäri ja ympärillä rauhallinen kapakka. Tai näyttelijöistä, jotka nauroivat ensimmäisille kohtauksille ja vaativat lisää! Heti! Voisin kertoa ideoista jotka hiipivät mieleen aamuyöllä kirkkaina ja toimivina. Suunnitelmista jotka antavat voimaa. Hyvästä keskustelusta ystävän kanssa: pieuruhuumoristakin. Siitä puhelusta joka tuli oikeaan hetkeen. Hyvänolontunteesta kun pikkutyyppi löytää rauhallisen unen: makaa äksänä parisängyssä, pää jalkopäähän päin. Miten levitän lattialle rattaista lampaantaljan. Varmuudesta jota omat valinnat tuottavat.