Teatterissa pitkästä aikaa

Hurmeen Juhan teatterikieli tyhjine lavoineen ja verkkarinäyttelijöineen on edelleen makuuni. Kävin sunnuntaina katsomassa Juhan yhdessä Radiopuhelinten kanssa tekemän rock-musikaalin Tommin. Nautin, liikutuin, myötäahdistuin ja räkätin kun akustinen punkyhtye räiski menemään suomalaisen miehen häpeän ja alemmuudentunteen koko kirjon.

Huomaan että minusta on sukeutumassa jonkinsortin bibliofiili. Ennen oli tarpeeksi kun kotiin roudatut kirjat olivat hyviä. Nyt se ei enää riitä. Tänään ostin Ervastilta Kafkan Amerikan joka minulla oli jo entuudestaan. Jaa miksikö ostin? No löytyi Keltaisen kirjaston ensipainos vuodelta 1965. Viime viikolla vaihdoin Orjatterini pokkarista niin ikään kovakantiseen ensipainokseen. Huh. Ehkä se on okei jos boheemi hifistelee yhdellä elämänalueella?

PS. Onko jollain muulla Haloscanin kommentteja? Miksi ääkköset hävisivät? Mitä sille voi tehdä? Neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.