1% ja 99%

Tätähän tämä lapsiperheissä on. Tulee tauti ja laittaa suunnitelmat uusiksi. Nyt se on joku nieluinfektio. Onneksi ei korvatulehdus.

Olen viettänyt aamun puhelimessa ystävällisten ihmisten kanssa jotka siirtävät tapaamisia tai kokouksia tai tulevat hoitamaan taaperoa perjantaina (johon siirsin kaikki työhommat. Sillähän niistä pääsee.)

Olen haalinut tyypilliseen tapaani tälle kuulle koko kevään hommat. Kaiken deadline on 28.2. Viikon verran olin työmäärän kanssa ihan jumissa enkä pannut rikkaa ristiin yhdenkään projektin eteen, tiedättekö tämän ilmiön? Sitten päätin luottaa vanhaan totuuteen jonka mukaan luovaan työhän tarvitaan 1 % inspiraatiota ja 99% perspiraatiota. Eli suomeksi: perse penkkiin ja hommat liikkeelle. Olen saanut sen vaikeamman käsiksen alkuun ja dramatisoinut ensi kesän Repolaiseen muutaman loistavan kohtauksen lisää.

Teksti syntyy sivu kerrallaan, lause kerrallaan, sana kerrallaan. Ja tulee väistämättä valmiiksi.