Yöt ovat elämistä varten

Vauva on sitä mieltä että yöt ovat konttaamista ja seisomista varten. Nukkuminen on ärsyttävää. Ja tylsää. On itseasiassa suoranainen huutava vääryys on että joku siihen edes kehottaa. Viikon ajan yöt ovat kuluneet heräillessä suurinpiirtein tahtiin 2:15, 3:05, 3:50, 4:20 ja kuudelta pirteänä ylös. G-sus.

Minulla on liian vähän treenikilometrejä tähän. Vauva on ensimmäisten elinviikkojensa jälkeen nukkunut kuin pieni porsas. Hän on herännyt välillä pissalle, välillä tissille ja on sitten jatkanut uniaan kainalossani. Tämä yökaudet ensin riemuaan ja sitten syvää närkästystään manifestoiva metrinen tyyppi on ihan uusi tuttavuus.

Olen ollut päivisin kohtuuttoman kireä. Suustani kirahtelee ärräpäitä joita en ole sieltä tottunut löytämään. Olen kiukkuinen vauvalle joka ei nuku. Miten kohtuutonta. Miten itsekään voisin nukkua jos olisin vasta oppinut esimerkiksi lentämään?

Tänään tein hyvän teon. Narskuteltuani hampaita yhteen aamun, pakkasin tyttön pitkästä aikaa liinaan. Meillä oli hyvä kaupunkireissu. Tyyppi pompahteli minua vasten, hartiani rentoutuivat ja painuivat alas. Hengitykseni rauhoittui. Vauvan lämpö tuntui hyvältä eikä tämä mini-ihminen ollut enää vain ärsyttävä. Se oli ihana. Luulen että vauva kävi läpi samansuuntaisia tuntemuksia koska moiskautti minulle senaatintorin laidalla ison pusun.

Kantoliina parantaa maailmaa.