Ikea. Mikä konsepti.

Ensin fiilistellään näyttelyssä. Mittaillaan, aavistellaan, tunnelmoidaan.

Sitten Puolimatkan Krouvi, lihapullia pikkurahalla. Meille riittivät kahvit ja limpparit.

Sitten tositoimiin: osasto kerrallaan. Toimistoreleet (CD-teline!), keittiötilpehöörit (pastakauha! servietit!) verhot (punaiset! mahtavat!), päiväpeitot (yksi makuuhuoneeseen, toinen olkkariin!), säilytyssysteemit (pahvilaatikoita!), lasten asiat (synttärilahja vauvalle! piirustuspaperirulla!), tyynyt (pehmoinen!), kehykset (ei löytynyt sopivaa - miten tämä on mahdollista?), viherkasvit (ei jaksa enää!). Huonekaluosaston läpi kohti kassoja viimeisten kiusausten kautta (en sortunut!).

Kassa. Loppusumma juuri ja juuri kaksinumeroinen. Matkalla ulos limuautomaatti. Tämä on ihan käsikirjoitettu juttu. Puuttuu vain rippituoli ja synninpäästö. Käsittämättömän toimiva kompleksi.

Täällä vieraillessa tarvitsisin amuletin joka mahdollistaisi kapitalismin kritiikin samalla kun siitä nauttii. Sillä minähän nautin.