Stephen Kingin kääntäjä lukee hyviä blogeja

Fran Goldsmithille tuon päivän päätös oli tuskaton ja yksinkertainen. Hän tunsi lämpimän ilmavirran tönäisyn ja äkkiä hän lensi yössä. Hänet oli isketty ulos sandaaleistaan. Mitvit? Hän ajatteli.

Hän tuli maahan olkapää edellä, kovaa, mutta vieläkään hän ei tuntenut mitään kipua. Hän oli rotkossa, mikä juoksi pohjois-etelä-suuntaisena Ralphin takapihan juurella.

Tuoli rysähti hänen eteensä siististi jaloilleen. Sen istuintyyny oli savuavaa mustaa möhnää.

MitVIT?

[Stephen King: Tukikohta, s. 1056.]