Samaa sukua

Luin tänään loppuun Michael Cunninghamin uusimman, Samaa sukua. En ole aikoihin kokenut moista lukukokemusta. Kirja kuljettaa lukijan läpi suvun tarinan: vanhempien lapsuusvuosista avioliittoon, lasten syntymiseen ja heidän omiin perheisiinsä ja uusiin lapsiin saakka. Jokainen tahtoo onnea itselleen ja lapsilleen mutta kovin usein onni liukenee sormien välistä ja lipuu tavoittamattomiin ponnisteluista huolimatta.

Cunninhamilla on kyky välittää pelkistetyillä tiivillä lauseilla uskomatttoman intensiivisiä tunnelmia ja koskettavia tuokiokuvia. Kirja jota haluaa ahmia ja samalla hidastella koska ei tahdo sen päättyvän. Suosittelen vahvasti kaikille tummeneviin syysiltoihin.