Hengittämisen välttämättömyydestä

Mummon kuoltua liinavaatekaapista löytyi upea suuri käsin kirjailtu pöytäliina. Sitä ei oltu koskaan käytetty, koskaan ei ollut tullut tarpeeksi hienoa tilaisuutta.

Menimme kotiin, oli kai tiistai, ja äiti levitti sen keittiön pöydälle. Siinä harmaassa arki-illassa minä tajusin ettei kannata pelätä, ei odottaa tarpeeksi hienoa tilaisuutta enää ikinä. Elämä on sylissäni, tässä hengenvedossa, ehkä seuraavassa, ja että niitä varten pitää elää.