Musta Torni ja siitä eteenpäin

Olen jatkanut raskausaikana aloittamaani ei-ihan-niin-laadukkaiden kirjojen lukemista. Kun en Kahta tai Vaimoani ole vielä saanut aikaiseksi kirjastoista jonottaa, lainasin sitten ihan kiusallanikin Stephen Kingin Musta Torni-sarjan kolme kirjaa yhtenä Book studion niteenä. Katsoin lopusta että onpas kirjalla mittaa, melkein seitsemän sataa sivua. Ei kun lukemaan. Aloitin pienifonttisen teoksen joulunpyhinä ja ihmettelin kun en saa sitä loppumaan millään. Luen ja luen ja luen ja aina vaan tarinaa riittää. Aikanaan luin samanmittaisen Potterin englanniksikin viikossa, miksei tämä kulu? Noh, tajusin jossain vaiheessa sitten että sivunumerointi alkaa jokaisen kirjan kohdalla alusta. Ensimmäinen kirja on pari sataa, toinen viisi sataa ja viimeinen sen seitsemisen sataa sivua pitkä. Ei ihme ettei lopu. No tänään aamulla vihdoinkin viimeiset sivut hoidettu. Eikun seuraavien osien kimppuun.

Kun vauva oli pienempi ja imetin iltaisin kolmesta viiteen tuntia melkein tauotta, sain luettua keskimäärin viitisen romaania viikossa. Nykyisin vauvan imuteho on jo niin hyvä ettei rinnalla kulu iltaisinkaan kuin tunnin verran - tulee luettua paljon vähemmän. Miten myöhemmin, lakkaako lukemisharrastus vauvan kasvaessa kokonaan? Tuskin, pitää vain varata mieheltä lukuaikoja, kaksituntisia vapaita hoitovuoroista.