Samoina pysyvät vuodet

Vuosien vaihtuminen ei ole koskaan tuntunut kovin kummalliselta. Viime vuosituhannen viimeisenä päivänä istuin teatterilla. Joimme punaviiniä, puhuimme politiikkaa, ja taiteesta. Vuosituhat vaihtui, raketit sinkoilivat Mannerheimintien yllä ja palasimme sisään. Joimme punaviiniä ja puhuimme politiikkaa, ja taiteesta.

Tämä uusi vuosi ei tehtnyt poikkeusta totuttuun. Vuosi kulki kohti loppuaan: imetin ja nukutin vauvaa. Vuosi vaihtui, kuikuilimme raketteja neljännen kerroksen parvekkeelta (muutama näkyikin) ja joimme lasit kuohuviiniä. Oli vuosi 2005: imetin ja nukuitin vauvan takaisin uneen. Mikäs tässä, onnellista molemmin puolin.

Hyvää vuotta 2005 kaikille RaparperiBlogin lukijoille, tulkoon siitä onnekas, tarmokas ja toivorikas.