Kotipitsan mainoslasit

Sunnuntaisin on hauskaa kierrellä kirpputoreja. Tänään kävimme Valtterissa eli Vallilan makasiinien kirpputorilla.

Tiedoksenne, lukijat, siedän monia asioita. Kestän nenänkaivajat, ymmärrän krapulaisia ihmisiä tosi hyvin, olen ollut koko ikäni potkimatta räksyttäviä koiria ja jaksan melkein aina jutella mummojen kanssa terveyskeskuksen aulassa. Mutta mutta mutta. Miksi helvetissä te ihmiset tuotte sinne kirpputorille niitä käyttämättömiä vaatteitanne? Viekää takaisin kauppaan jos ne kerran ovat niin käyttämättömiä. Ei kukaan tule kirpparille ostoksille 250 euroa taskussaan, tiedoksenne. Älkääkä roudatko ulkomailta markalla ostamianne silkkihuiveja tai perulaisia käsitöitä eteeni 60 euron kappalehintaan, älkää vaan viitsikö, jooko? Menee hermo. Ja toisekseen, olen minäkin joskus lähtenyt kapakasta kotiin Koffin tuoppi kädessä (ja joo, harvemmin pitseriasta mainoslasi mukana mutta silti). En minä niitä kehtaisi tulla kenellekään myymään. Nämä "tuotteet" painivat samassa sarjassa vähän käytettyjen puuterien ja huulipunien kanssa.

Toisaalta, ehkä ei pidä valittaa näin paljon. Viidennen linjan ja Torkkelinkadun kulman epämääräisen antiikkikaupan alakerrassa on "löytökellari", josta olen bongannut pestyjä Ahti-sillipurkkeja, juu niitä lasisia, 15 senttiä kappale sekä tyhjiä Leijona-viinapulloja 10 senttiä kappale. Hitsin vitsi, minulta olivatkin juuri nuo päässeet loppumaan!

Ps. Älkää ostako niitä halpoja karkkeja sieltä kahvilan luota, tarjoustoffeiden viimeinen myyntipäivä on 11/2003, niitä on vielä laatikollisia jäljellä.