Suihku

Vanhemmissa kaupunginosissa, esimerkiksi Helsingin työläissydämessä Kalliossa ei suihku asunnon yhteydessä ole itsestäänselvyys. Ymmärtääkseni vielä niinkin pitkään kuin 1960-luvulle saakka oli tavallista että perhe peseytyi yhteisesti kerran viikossa julkisissa saunoissa, joita oli aikoinaan melkein joka korttelissa täällä. Enää noista ei ole jäljellä kuin muutamia, Harjutorin sauna kai legendaarisimpana. Nykyisinkin täällä Kalliossa on paljon pieniä asuntoja joihin ei suihkua ole jälkikäteen remontoitu. Toisinaan syynä on ollut tilanpuute, taisinaan rahan tai kiinnostuksen. Entisessä yksiössäni naapurikulmilla ei ollut suihkua, vain vessa. Suihkun halutessaan piti mennä talon pesutupaan, kellariin, ja suihkutella siellä. Paikka oli niin aavemainen ja homeenniljakas että suoriuduin toimistani aina minimiajassa.

Nyt tilanne on toinen. Kaksioomme on remontoitu monien muiden hyvien yksityiskohtien lisäksi tilava suihku. Tila oli ymmärtääkseni ennen komero, mutta siitä on saatu korkea ja kaunis kauttaaltaan kaakeloitu vaalea keidas. Ylisanat liittyvät asiihen että juuri tulin sieltä. Suihkussa ollessani mietin, millaista olisi jos asuisin edelleen vanhassa asunnossani: tämänpäiväisen ennakon jälkeen olisin kipaissut limasuihkukopissa ja juossut ylös vettä valuen ja hampaat kalisten. Nyt sain nautiskella olostani, seisoa kuuman veden alla ja antaa kropan ja mielen palautua, jännitysten laueta. Sain aikaa ajatuksille. Suihkun jälkeen asuto on lämmin ja täällä saa vaellella tohveleissa ja odottaa munakasta valmistuvaksi. Ah eloa. Ennakko oli erittäin mallillaan. Nyt täytyy vain jaksaa odottaa yön yli, huomiseen. Ensi-iltaan.