Viikonlopputyöt

Blogoslavian kaduilla on vielä pimeää kun kompuroin eteenpäin. Muutamat ovat vielä palailemassa iltariennoistaan, kun he ovat kulkeneet hyräillen ohitseni, jää hiljaisuus. On aamu. Viikonlopun aamu jolloin pitäisi olla aikaa suihkia linkkimeressä ja olla kaikki maailman aika. Tai IRL:ssa, pitäisi olla aikaa käpertyä aamunlämpimään kylkeen, ujuttaa kylmät varpaansa peiton alle ja lämmetä siellä. Tai edes keittää kaakaota, tai järjestää Magik-kortit, tai pelata Gabriel Knightia, tai tehdä hummusta, tai käydä kävelyllä, tai leipoa pullaa, tai pussailla, tai... Kiusaan itseäni miettimällä tämmöisiä.

No, yhden asian olen ainakin oppinut: jos ja kun minulle tarjotaan seuraavaa työtä joka tapahtuu viikonloppuisin, vaikka "vain yksi viikonloppu kerran kolmessa viikossa!", mietin he-le-ve-ti-in tarkkaan ennen kuin suostun. Tämä on nimittäin paljon raskaampaa kuin "kerran kolmessa viikossa"-olevasta luulisi. Koska arkisin työpäivät ovat niin pitkiä, illat venyvät kymmeneen, joskus yhteentoistakin kotona miettiessä ja suunnitellessa, tässä myös menettää paljon. Ja saa työviikon joka alkoi viime maanantaina, jatkuu nyt viikonlopun yli ja alkaa alusta taas maanantaina - eiväthän muut työt taukoa pidä.

Kaikkien maiden osa-aikaiset, liittykää yhteen!
AY-liikkeet eivät meitä enää muista, otetaan työ takaisin!