Spotit häikäisivät

Kotiuduin Kuukkeleista kymmenen aikaan. Vauva oli pärjännyt Jussinsa kanssa melkoisen hyvin,. Väsynyt hän oli tietysti ja melkein tissin näkeminen riitti nukuttamaan pienen.

Ajattelin etten ole tänään huonossa hapessa mutta tulin toisiin aatoksiin huomatessani rullaavani kauppaan aamuyhdeksältä pepsimaxin janoissani. Lisäksi huomasin puolimatkassa kauppaan unohtaneeni haisevat roskapussit rattaiden alle, äkkiä takaisin ja uusi yritys. Ehkä minä olen kuin olenkin vähän... krapulassa? Mutta olipa loistavaa ulkoilla! Veeran kanssa tuli puhuttua vähemmän kuin blogimiiteissä yleensä, mukavaa oli tavata ensimmäistä kertaa My Typo_n Leena ja Heidi. Erityiskiitos seurasta avecilleni.

Pääsinpäs itsekin lavalle. Kun ryhmäblogimme ei ollut uudeksi blogiksi edes ehdolla, en ehtinyt jännittää lainkaan, koko tunneskaala iski päälle siellä spottien loistaessa silmiin. Luulen että kuuntelin koko perustelupuheen leuka alhaalla. Aistin Blogoslovian tunnelmista Kalliobogin palkitsemisen aiheuttaneen kummastusta ja kyseenalaistustakin, hyvä niin. Itse olen palkinnosta iloinen ja otettu.

Äitiblogeja ei huomioitu ehdokasasetteluissa saati palkituissa ainuttakaan. Liekö niin että bloggaaminen on kuitenkin edelleen melkoisen citysinkkuista puuhaa eivätkä perheenäitien kokemukset elämästä lapsien kanssa jaksa liiemmin kiinnostaa muita kuin vertaisryhmää itseään? Ehkä koko käsite blogiäideistä on turha? Blogaavat äidit muodostavat heterogeenisen ryhmän, osa blogaa vain lapsistaan, osa maailmasta kaikkineen. En itsekään miellä esimerkiksi RaparperiBlogia äitiblogiksi enkä itseäni äitiblogaajaksi. Olen äiti ja olen blogaaja. Blogaava äiti?