Nothing to wear

Ei pitäisi lukea blogeja liian lähellä gaalaa. Merkinnät pukeutumisongelmista saivat minutkin ongelmoimaan asiaa. Omistan yhden iltapuvun, sen hopeanharmaan unelman jossa minut lyötiin Ylioppilasteatterin ritariksi vuonna 1999. En mahdu siihen, se on karu totuus, en ole enää (vielä) niissä urheilijatyttömitoissa. Enkä kyllä usko että pystyisin enää luontevasti moisessa luomuksessa esiintymään, sen verran mukavuudenhaluiseksi olen näiden vuosien varrella kasvanut. Ehkä päädyn jonkinlaiseen kompromissiratkaisuun farkkuhameen ja toistaiseksi tuntemattoman yläosan muodossa. Sulautunen joukkoon kuitenkin. Kallion blogimiiteissä istuneena on vaikea kuvitella koko revohkan päätyvän paikalle ykkösissään. Tänäkään iltana.