Tänään on ennakko!

Olen laiminlyönyt ensimmäisen Sydän, sydän-keikkani raportoinnin. Syynä on ensi-iltaviikko. Näin ekaa kertaa paitsi bändin, myös Kuudennen linjan. Siellä oli hienot tapetit, varmasti menen uudelleenkin. Bändille menetin sydän, sydämeni täysin. Hiihtohaalari, alaston kitaristi, mökkeilyteema ja aivan törkeätä lahjakkuutta. Ilta oli hillitön kuten olette Paisan ja Kaisan blogeista jo lukeneetkin. Näin vatsatanssia ja onnistuin pogoilemaan osumatta Paisan varpaille, muun muassa. Menen sunnuntaina seuraavalle keikalle ja aion roudata taaperon, tuon keikkakonkarin, mukanani fanittamaan.

Jännää, oletin musiikin olevan kevyempää mutta ainakin tämä keikka oli mättöä raskaimmasta päästä. Mikäs sen parempaa. Illan eka bändi Tundramatiks oli myös hauska: haitarimeteli kolisee hyvin. Kotiuduin ennen kolmea uuden Tundramatiks-kassin ja Sydän,sydän-paidan kanssa. Sain sen henkilökohtaisesti basistilta. Ihqua, eikö?!

Lapsi ei kehity portaattomalla säädöllä. Ainakin meidän tyyppi etenee loikin. Olen ollut treenaamassa kolmisen iltaa ja ollut siis poissa puolet taaperon hereilläoloajasta. Tänä aamuna havahduin siihen tosiasiaan että lapseni on alkanut puhua lauseita. Minun vauva! Kahta-kolmea sanaa tulee putkeen ihan suvereenisti: "lisää puuroo" "ei puuroo, rusinaa", "äiti hommiija", "Jussi nukkuu", "äiti pois siitä, Anna alla!".

Tänään esitys kohtaa yleisön ensimmäistä kertaa. Meillä on siis ennakko Brahen puistossa kello 11:00 - vapaa pääsy ja tervetuloa - jos joku vielä innostuu mukaan. Tähän ei vaan totu. Kauhu on aina sama vaikka näitä hommia olisi miten monta vuosikymmentä vääntänyt. Lapsiyleisö on parasta, täysin teeskentelemätöntä. Argh. Miksen ryhtynyt vaikka leipuriksi? Ei auta, pari tuntia vielä ja sitten roipetta niskaan ja baanalle.