It's just a perfect day...

Aamulla havahduin epätavalliseen hiljaisuuteen 15 sekuntia liian myöhään. Hiljaisuus on lapsiperheessä aina vaaran merkki. Taapero löytyi ikkunalaudan alta jemmasta. Nuoleskeltuaan piipun huolella tyyppi maiskutti Mynthonia, kuinkas muuten. Onneksi ei allergisia eikä muita oireita näkynyt. Ruoskin itseäni huolimattomasta tavaroiden sijoittelusta kunnes lapsi kompastui ja hänen huulensa aukesi. Perhosia eikä tikkejä ei kuitenkaan tarvittu.

Tästä toivuttamme suuntasimme eteiseen. Sieltä tyyppi löysi pudonneen takin alta epäilyttävän, solmitun muovipussin. Sen avaaminen oli virhe, kyseessä oli viimeviikkoinen salaperäisesti kadonnut roskis. Asian havaittuani päätin ryhdistäytyä ja viedä biojätteetkin. Nostin pussin korista. Sen pohja petti leväyttäen keltaruskeat kurkunpalat ja sipulinkuoret hajuineen ympäri keittiön lattiaa. Päätin kaapata taaperon liinaan ja karata puistoon.

Iltapäivä oli parempi.