Asennosta asenteeseen

Tänään oli taas upea nyrkkeilytunti. Paikalla oli paljon aloittelijoita ja opettaja valitsi minut parikseen kun näytti uusia lyöntisarjoja. Minut!

Tunnilla käynnistyi ajatuskela. Teatteripedagogiikassa on teesi siitä miten asento voi muokata asennetta. Asennehan näkyy usein asennossa mutta homma toimii toisinkin päin: tekemällä asioita toiminnallisesti ihminen voi muuttaa ajatusratojaan ja oppia uutta.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä miten tyttöjen liikekieltä muokataan muun muassa peruskoulussa kyseenalaisesti. Palloa heitetään alakautta ja on muistettava pitää raajat lähellä vartaloa. Aina. Pojat pelaavat lätkää ja tytöt voivat kannustaa tai pelata ringetteä sievästi kentän reunalla.

Jos tyttöjen liikuntakasvatukseen otettaisiin tietoisesti aktiivisia, voimakkaita ja rajuja lajeja, miten se muokkaisi tulevien naisten tapaa olla maailmassa, ottaa tilansa ja se kaikki se mikä heille kuuluu?

Oli myös hauskaa huomata että siinä missä harrastuksen aloittaessani ähkin kahden vatsalihasliikkeen jälkeen voipuneena raskauden venyttämiä poimujani pidellen, pystyn nykyisin tekemään kaikki sarjat. Älyttömän kivaa.