Elämää falkulla

Teimme yllättävän retken Falkullan kotieläintilalle puiston Taaperokerhon mukana. Oma taaperoni nautti mylvivästä sonnista ja jutteli kanoille. Unohdettuani kantoliinan kotiin hauikseni sai treenausta paremmankin punttisession edestä. Noh, askartelin kaulaliinasta apuvälineen jolla tyyppi saattoi istuskella vähän kuin tässä Karlan sivujen kuvassa, tuin toisella kädellä.

Kotiin päästyä olimme aika falkulla molemmat. Pienempi nukahti, minä jäin seisomaan olohuoneeseen pöllämystyneenä. Hetken mielijohteesta kuuntelin opetusajoistani jääneen rentoutus-cd:n ekan biisin, kahdenkymmenen minuutin suggestiorentoutuksen. Se toimi! Vedin melkein sikeitä ja kun ääni nauhalla kertoi minun virkistyneen, minä olin!

Mitäköhän mielenterveydelleni tapahtuisi jos palauttaisin mieleen tämän rentoutumisen taidon jonka joskus osasin? Voisiko elämä olla vähemmän kireää ja enemmän letkeää?