Kisparista haaveileva taapero

Olen tosi huono näissä kuuden aamuissa. Pitäisi olla nukkumassa jo mutta yhä vaan kukututtaa. Suunnittelen pääsiäismenuja lapsen kanssa nautittaviksi. Ateistin pääsiäinen ei ole kovin juhlava juhla mutta ainhan sitä jotain voisi keksiä, kuten fajitaksia (eläköön lapselle sopiva vehnä!). Kristillisen pääsiäisen pystyn kyllä ymmärtämään noin teoreettisesti: tokihan kuoleman peittoaminen on hineo tapaus. Mutta kun siihen sotketaan vehreää nurmea, kiloittain suklaata, söpöjä pupuja ja värikkäitä höyheniä olen jo aivan pihalla.

Istutin tänään rairuohot niin surkean näköisesti että niitä kelpaisi kuvata Paskamutsin Päiväkirjaan. Onneksi kaksivuotias voi kaiketi iloita ruohon kasvamisesta ilman kalenteriakin. Kaksivuotias muuten tietää jo rintaliiveistäkin: "Mammat eteen, takaa kii!"

Tällä viikolla olen pyyhkinyt toimistopöytää joka oli suurempi kuin eteiseni ja vessani yhteensä (oli muuten pyyhittävää siinä pöydässä), tyhjentänyt satakunta roskista ja kävellyt noin kymmenentuhatta askelta päivässä. Väsyttää. Enää yksi työpäivä ja sitten ei muuta kuin Brakulle aurinkoa ottamaan. Paitsi jos lapsi vaatii välissä koulun kahvilaan: "Mennään Kispariin, sieltä saa mehua".