Ensimmäinen tarina

Elämä koostuu tarinoista. Niistä joita kuulemme, joita meille kerrotaan. Niistä joita itse kerromme. Tarinat ovat paitsi tapa hahmottaa maailmaa, myös tapa käsitellä ja jopa luoda sitä.

Taapero kertoi tänä viikonloppuna ensimmäisen tarinansa.

Vähän taustaa. Aloitimme pyöräilyn viikko sitten. Olen ollut toooosi varovainen liikenteessä. Ajan pyöräteillä. Hidastan kaikissa mutkissa. Katson ristyksissä joka suuntaan. En koskaan yritä ehtiä vanhoilla vihreillä.

Ja missä se ensimmäinen onnettomuus sitten sattui? No kotipihassa tietenkin. Olimme tulleet kotiin. Nousin pyörän selästä ja aloin irrottaa tyyppiä istuimesta. Taapero heilahti jotenkin, ja pyörä kaatui minua vasten niin etten ehtinyt saada siitä kiinni. Koko pyörä rysähti pihaan, lapsi köytettynä istuimeen. Tyyppi selvisi istuimessa kypärä päässään aivan naarmuitta, mikä onni onnettomuudessa. Säikähdys oli toki molemminpuolinen ja valtava. Nostin pyörän pystyyn, irrotin lapsen ja imetin häntä pihalla.

Tänään taapero kertoi (ja monta kertaa) miten sinä kävi:

"Pyövä. O-ou. Mamma."

Mieletöntä.