Hiljaisuuteni syy...

... ei ole uusi vauva vaan ihan arkinen pääsykoerumba. Olen kirjoittanut ja jättänyt arkkikaupalla monenkielisiä välitehtäviä ja valmistautunut haastatteluun. Välissä kävin Ikeassa, kerran olin kännissä, ei paljon muuta. Näin ensimmäisen ehdan pääsykoeunen.

Istuin rauhassa kotona kahvilla kun tuli mielen tarkistaa, milloin se haastattelu olikaan. Sehän on tänään! Ryntäsin taksiin vain huomatakseni matkalla että kaikki valmistautuminen oli tekemättä ja paperit kotona. Päätin selvitä yhtäkaikki. Kadulla taksista noustuani huomasin että olin paljain jaloin, ylläni vain kulahtaneet pyjamabyysat ja maitotahrainen t-paita. Kokosin itseni ja päätin tehdä parhaani kuitenkin. Vastaan tuli ystävä joka oli pyrkimässä saman paikkaan. Hän kertoi iloisesti valmistaneensa esityksen joka hyödyntää vaellusdramaturgiaa ja monitasoprojisointia. Heräsin.

En tiedä ihan tarkkaan mitä moinen monitasoprojisointi voisi olla. Kuulostaa kiinnostavalta.

Kaksi yötä koitokseen.