Naapurisopua

Kaupunkielämään ja eritoten kerrostaloon kuuluvat elämisen äänet. En ole koskaan ymmärtänyt niitä hygieenikkoja jotka vaativat että kerrostalossa pitäisi voida elää kuulematta koskaan hiiskaustakaan naapureista. Bileiden meteliä en pane pahaksneni kunhan sitä ei kuule ihan joka ilta. Mutta.

Ennen niin hiljaiset alakertanaapurimme kuuntelivat eilen musiikkia. Ja mitä musiikkia! Creedence Clearwater Revisitediä, Beach Boysseja, Eaglesseja. Suomi-iskelmiä unohtamatta. Miten kenellekään voi tulla mieleen luukuttaa Hotel Californiaa täysillä? I barely ask. Vauva nukkui tyytyväisenä basson tahtiin hytkyvällä patjalla ja me aikuisetkin saimme viimein kahden jälkeen unen päästä kiinni. Päässä pyöri vain yksi ajatus:

Voiko huonosta musiikkimausta nostaa syytteen?