Divarikeikan tuloksia

Kun teatterintekijä lukee, ovat kirjat aina jollain tavalla hyödyllistä. Jos kirja ei suoraan liity työn alla olevaan proggikseen, on se vähintääkin taustamateriaalia siihen tai tulevaan työhön, jonkin henkilön maailmaan tai muuten vaan mahdollisesti seuraavaksi dramatisoitava työ. Se on välillä niin väsyttävää. Kesät ovat ihanaa aikaa koska on sallittua lukea täysin hyödyttömiä kirjoja.

Eilen ahmin juustopizzan ja irtokarkkien lisäksi myös John Grishamin Partnerin. Mitä juonenäänteitä: Vastalause! Tämä kuuluukin julkisoikeuden piiriin - aha!

Äskeiseltä valloittavalta antikvariaattireissulta tarttui mukaan neljä huipputeosta. Kaksi hyödyllistä jotka piilotetaan hyllyn uumeniin (posliinikoirien taakse, Leena huom.) syksyä odottamaan:
Leena Krohn: 3 sokeaa miestä ja yksi näkevä ja
Tove Jansson: Näkymätön lapsi.

Ja ne ihanat täysin hyödyttömät kesälukemistot:
Vanha kunnon Stephen King: Raivo ja Pitkä marssi sekä
uusi tuttavuus, suositeltu Michael Diblin[edit. Dibdinhän se olikin!]: Loppusilaus.

Puuttuu enää irtokarkit ja kesäilta on täydellisimmillään.