Aurinkopäivä hiekkalaatikon reunalla

Odotan että tietokoneeni kirjoittaisi ensi viikolla deadlineihinsa saapuvat tekstit itsenäisesti.

Aikaa on ollut neljä (4) kuukautta, ensi tiistaina jätettävistä teksteistä valmiina 1/3. Saamaton mikä saamaton. Onneksi materiaalit on sentään hankittu, loppurutistus pitä tehdä viikonlopun aikana.

Vauva pitää hiekasta. Se on hieno elementti ja vaikka lapparointi ei vielä ihan hanskassa olekaan, voi hiekkaan survoa kädet kyynerpäitä myöten ja ihmetellä sen murenemista.

Ervastin ikkunassa oli taas ihan liikaa hyviä kirjoja ja meillä ihan liian vähän rahaa. Jos pitää valita kirjojen ja ruuan väliltä, ostin ennen aina, kyselemättä, kirjan. Nykyisin pitää tehdä jonkin verran myönnytyksiä ruokapuolelle.

Olin tänään Torkkelinpuiston rokein äiti. Misfits-paidan hihat on saksittu pois ja selässä luki Die Die my Darling. Keräsimme katseita.