CD-levyjen aakkostusta ja muuta oleellista

Olen lukenut liikaa. En uskonut koskaan sanovani näin mutta siltä se tuntuu. Olen ahminut nyt viikossa kolme kertakaikkisen loistavaa romaania (Varis: Vaimoni, Ullmann: Kun olen luonasi, Saisio: Punainen erokirja) ja oloni on tyrmääntynyt. Lauseet ja tarinat sekoittuvat päässäni iloiseksi sekamelskaksi joka ei tunnu ihan huonoltakaan. Sekamelskalta kylläkin.

Tämä kaikki on seurausta siitä että työpöydälläni kummittelee kirja johon en halua tarttua. Tiedättehän mekanismin?