Vallankäyttöä kotioloissa

Nyt-liitteessä oli juttua naisten tavasta holhota miehiään. Etunimillään esiintyneet naiset valitsevat miestensä vaatteet, hoitavat vakuutukset ja pankkiasiat, uusivat passit, tekevät ja kattavat ruuan. Toimivat äitinä miehillensä. Naisten puolisot puolustautuivat sillä miten elämä on paljon helpompaa kun antaa toisen tehdä. Miten "aina on tehty näin".

Juttu sai pohtimaan. Ensimmäinen ajatus: tuohan on kamalaa. Seuraava: juuri tuohonhan syyllistyn itsekin usein, paljon useammin kuin pitäisi. Koska se toisen tapa viikata pyykit, kuoria perunat tai lajitella paperit on niin paljon hitaampi ja vaivalloisempi kuin tämä minun käsittämättömän kätevä systeemini. Siirry jo sivuun ja annan kun minä näytän miten tämä tehdään. Huokaus. Taasko se kestää, päästä nyt mut laittamaan. Ja tämä siis vain puolisolle kohdistettuna. Jösses, lapseni on kohta niin iso että hänkin tahtoo tehdä asioita omalla tavallaan. Minun on ryhdistäydyttävä ja pian.

Paremmintekeminen on kavalaa vallankäyttöä. Varsinkin kun en enää joudu (pääse) pätemään työelämässä, on kodista ja sen uusintavista töistä tullut pätemiseni valtakunta. Olen niin tehokas pyykinviikkaaja ja perunankuorija, kahvinkeittimenpyyhkijä ja maissinlämmittäjä. Tarkemmin ajatellen, haluanko todella?

Kävelemällä toisen ihmisen tekemisen tavan yli, tulen kävelleeksi toisen yli kokonaan. En salli muita olemisen muotoja ja tapoja kuin omani. Sehän on jopa perin fasistista.