Kafkalasta, päivää
Postilaatikko kolahtaa:
Tästä kirjeestä aloitin valitusrumbani Kelan kanssa. Maaliskuussa 2002. Se on käynnissä edelleen koska minä en anna periksi. Kela perii minulta takaisin etuutta alkuvuodesta 2002, minä anon rinnakkaista etuutta samalle ajalle. Ideanani on että uusi etuus korvaa vanhan takaisinperinnän ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta nyt siis minua muistettiin samalla kirjeellä josta kaikki sai alkunsa.
Puhelin käteen.
Minä:
Mikä tämä kirje nyt on ? Miksi tämä on päivätty yli kaksi vuotta sitten
Virkailija 1:
Niin se on varmaan tämä meidän automaattinen lähetyspalvelu joka sen on lähettänyt...
Minä:
Niin tähän ei siis ollut mitään syytä että tämä postitettiin nyt?
Virkailija 1:
Joo ei ollut.
Minä:
No onko tässä mun asiassa tehty nyt joku päätös?
Virkailija 1:
Odota mä katson... joo... helmikuun 24 päivä on tehty päätös...
Minä:
Mikä päätös? Emmä ole saanut mitään kirjettä.
Virkailija 1:
...ai et ole saanut...
Minä:
En. Mikä se päätös on?
Virkailija 1:
No odotas mä katson... muminaa.... asumistuki... myönnetty... keskeyt... mutimuti... lakkautettu... hyväksytty...
- 12 minuuttia myöhemmin -
Minä:
Ni-in?
Virkailija 1:
Tiedätkö nyt on niin että mä en saa mitää selvää tästä päätöksestä. Mä en ymmärrä yhtään tästä.
Minä:
Jaa.
Virkailija 1:
Että jos voisit soittaa tälle Vippe Virkailijalle joka tämän päätöksen on tehnyt, jos hän voisi auttaa.
Minä:
Selvä.
Uusi puhelu.
Virkailija 2:
Vippe Virkailija.
Minä:
Raisama täällä hei. Mun tarttisi tietää mikä päätös mun asumistuista on tehty viime helmikuussa.
Virkailija 2:
Odotas mä katson... mumi... mumi... mutina... joo... lakkautettu... muti muti... hyväksytty.. eiku ei...
-7 minuuttia myöhemmin -
Virkailija 2:
Kuule sopisiko jos mä soittaisin sulle takaisin loppuviikosta, mun täytyy nyt selvittää tämä ihan rauhassa. Mä en osaa nyt sanoa mikä tämä päätös on.
Minä:
Joo. Okei...
Joskus minäkin menen aika änkäksi.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home