1 100 g

Papun paino on n. 1100 g. Pituutta hänellä on jo n. 35 senttiä. Kohtu on kohonnut jo reilusti navan yläpuolelle. Melkoinen jötkylä siis. Papulla on vielä hyvin tilaa liikkua ja nyt sen tuntee. Kun minä olen liikkeellä, Papu ilmeisesti köllii aika lailla unten mailla, liikkumiseni varmaankin tuudittavat tai tuntuvat muuten mukavilta. Mutta kun minä pysähdyn, alkavat alakerrassa bileet. Möyrintä tuntuu aika kivalta nyt kun siihen on tottunut, muistuttaa mitä ollaan puuhaamassa. Ainoa pilvi onnellisella odotustaivaalla on neuvolantädin kohonneet kulmat kun kerron vaa'an uudet lukemat. Ärsyttävä medikalisaatiokoneiston tänttä. Siinähän kohottelee. Minä painan mitä painan. Syön mitä syön. Nyt ei ole se aika kun keskityn porkkanaraastekiintiöihin ja kiellettyihin kermavaahtoihin. Nyt on se aika kun keskityn nauttimaan olostani ja kuuntelemaan mitä minun milloinkin tekee mieli. Jos se on yhtenä päivänä popcornia, toisena päivänä tomaatteja ja kolmantena suklaamuffinsseja niin voivoi.

(Vaatii tiettyä jämäkkyyttä ja uhmaakin vastustaa medikalisaatiokoneiston kohonneita kulmia. Niin kuuliaiseksi minut on opetettu, niin hanakasti auktoriteetteja tottelemaan. Niistä pitää ravistautua irti isolla liikkeellä.)

Ei saatu enää kuvia mukaan, Papu kun on jo niin iso ettei kuvassa näy kerrallaan kuin jalat, pää tai käsi. Vaikka kyllä minulle olisi kuva pelkästä päästäkin kevannut, olen minä sen verran tähän uuteen kaveriin jo hullaantunut.